Tung! Hei!

Valehtelevatko silmani? Kolme viikkoa jo kulunut? Aika on kulunut todella nopeasti, mutta samalla myos tuntuu silta etta olen ollut pidempaankin. Ollut paljon kaikenlaista ettei uskois sen kaiken tapahtuneen kolmessa viikossa. No, sehan on merkki etta on sopeutunut hyvin tai sitten etta on ollut hitonmoinen kiire. Kumpikin pitaa paikkansa tavallaan, mutta jalkimmaista en ihan allekirjoita.

Kaikki taalla vaan tapahtuu nopeasti. Tyosuunnitelmia viikkoa pidemmalle on ihan turha suunnitella, silla aina tulee jokin yllatys esim. uusi tarkeampi tyokuva johon on keskittyttava ja hoidettava alta pois. Joustavuutta ja karsivallisyytta todellakin vaaditaan tassa reissussa. Minulla ei sen suhteen ole ongelmia, onnekseni.

Viikon keskipaikkeilla otettiin tyokaverin kanssa toista vapaata ja piipahdittiin Makedonian puolella tsekkailemassa paikallista menoa kun yhdella tyokaverilla oli viisumi asiaa ja televisio haastattelu sinne. Tartuttiin tilaisuuteen spontaanisti edellisena iltana. Eihan Makedoniaan ole kuin vajaa puolitoistatunnin verran matkaa.Tietysti tarvittiin pomon suostumusta ensin. Sen verran leppoisa ilmapiiri on toissa, etta saa vapaata, jos ei ole pahimpia kiireita meneillaan toissa. Joskus tyopaivat venyvat iltamyohaankin asti. Joustavuutta tarvitaan paljon.

Makedonian Skopje kaupunki vaikutti suurelta, silla keskustassa on iso aukio joka luo avaran tunnelman.  Moderninen ja kaunis keskusta. Keskustan joen toisella puolella on taasen vanha albaanien kaupunki, missa albaanit majailevat. Moderni keskusta teki vaikutuksen minuun kauniilla nakoalalla ja avaralla tunnelmalla, mutta vanha tunnelmallinen pienine kujineen albaanien alue loi modernisen keskustan puhtaasti sata nolla.

Tyokaveria haastateltiin Makedonian televisioon ja mina kaverini kanssa seurailimme taustalla, mutta kuinkas sitten kavikaan? Meilta pyydettiin myos lyhyehkoa haastattelua televisioon. Joten turistit paasivat puolivahingossa televisioon. ;)

Viikonloppu meni yoelamaan tutustuessa. Mielenkiintoista oli nahda kolmenlaista erityylista yokerhoa. Ensimmaisesessa pienessa klubissa livebandi soitti keikkaa, lammin ilmapiiri ja paikka oli taynna. Bandi oli naemma suosittu, mieleistani musiikkia soittivat. Toinen paikka taasen oli juuri minunlaiseni paikka. Jos joku teista on kaynyt Oulun ainoassa oikeassa paikassa Kaarlessa niin ehka ymmarratte mista puhun. Paikka oli aivan tapotaysi, ransistynyt mutta kodikas sellainen. Viimeinen yokerho taasen oli sellainen moderninen klubi niinkuin Onnelat Suomessa. Ei todellakaan mun paikkani, pukutyyppeja ja rikkaita diivoja tai koittavat antaa sellaisen vaikutelman. ;) Paikan suosiosta kertoo jotakin kai sen, ettei se ollut edes lahellakaan taynna vaikka oli tosi hieno ja suuri. UNMIK porukoita nakyi kaikissa paikoissa eli hieman kansainvalistakin kasvoa nakyi.

Silmiinpistavinta oli se, etta kaikissa yokerhoissa ainakin 80% oli miehia. Joko kaverini opasti minut tahallaan homoklubeihin tai sitten taalla naiset vaan pysyttelevat kotosalla miehia enemman. Perinteinen "tasa-arvo" miesten ja naisten kesken. Ajat tulevat aikanaan kai muuttamaan tamankin.

 Taalla kuurojen asema ei ole ihanteellinen. paljon tyottomyytta, kuten myos valtavaestollakin. Kuuroja pidetaan tyhmina, tuttu klisee ympari maailmaa asennevammaisilta. Onneksi on niitakin, jotka ovat avoimin mielin ja ymmartavat. Tuttua taistelua tehdaan kaikkialla maailmalla. Tietoisuuden levittaminen on kai ikuinen taistelu. Mutta jotain positiivista sentaan tai itse oikeastaan en taysin sulata sita. Nakokulma kysymys naas. Kuurot paasevat ilmaiseksi yokerhoihin, urheilutapahtumiin ja myos kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla. Saastyy rahaa paljon kylla, mutta antaako se samalla valtavaestolle vaaranlaisen kuvan meista kuuroista. Saaliytta meita kohtaan? Nakokulmakysymys. Maassa maan tavalla. :) En valita, sulaudun joukkoon. Mutta samalla myos ilmaisen mielipiteeni rivien valista ettei valtavaeston kadesta syominen jaa tavaksi.