Tervehdys taalta +27 asteisesta Pristinasta. Ihana ilma nain sunnuntaina. Voi vaan nauttia saasta rauhassa ja toipua eilisesta naamiaisjuhlista. Ensinnaksi korjaan ennakkoluulot naamiaisista, silla osallistujat eivat pukeutuneet mitenkaan erityisesti. Kunhan tulivat paikalle eli tavallaan tekosyy tama Naamiaisteema. Ainoastaan yks mies pukeutui klovniksi ja viihdytti pelkalla lasnaolollaan. Paaasia on siis kokoontuminen, yhdessaolo ja hauskanpito.

Terassikatoksella grillattiin hampurilaisia, ripeat tarjoilijat toivat juomatilaukset vaentungoksessa mainiosti ehjina perille asti. Kaiken ikaisia oli paikalla lapsista vanhuksiin. Lammin ilmapiiri vallitsi, ihmiset tervehtivat melkein jokaista ihan kadesta pitaen. Sita tuntee olevansa kotonaan kun saa helposti yhteyden ihmisiin ja vaan olla rentona omana itsena. Luonnollisesti moni tiesi kuka olen, jutut leviaa nopeasti varsinkin vitivalkoisesta supisuomalaisesta.

Kiertelin eri poytaseurueissa ja aina vastaanotto oli lammin. Juttua pukkas, kovia puhumaan nama balkanilaiset. Juttua piisas kaiken maailman asioista. Sain ilmaisen historian oppitunnin, silla moni tahtoi kertoa omista sotakokemuksista. Todella mielenkiintoista ja myos surullista, mutta kerron tasta joskus toiste. Vaatii vahan sulattelemista tai oon vaan niin laiska. Kun on niin paljon tarinoita vaikeista ajoista ja Balkanin historiasta ei helppo tiivistaa lyhyesti nyt. Tassa yks kiva tarina teille.

Illan kohokohta oli odotetusti jokavuotiset arpajaiset, jossa paapalkintona oli jopa kunnon kokoinen televisio. Ainoastaan tuona hetkena koko iltana kaikki hiljentyivat ja keskittyivat arvontaa. Palkintoja oli viitisen kappaletta. Vanhanaikainen kuparinen arpakone, jota veivattiin kasin sai toimia paanayttamona. Kuulemma lahti kova aani joka kerta kun sita pyoritettiin. Huone oli tapotaysi jannityneita ihmisia, numero kirjoitettiin kasiliitutauluun ja naytettiin yhtaaikaa kaikille. Heti kun numero paljastui paat kaantyivat joka suuntiin vilkkaasti voittajaa etsien.

Itse seisoin takaosassa ja odotin paavoiton numeron ilmestymista valppaana valmiina ottamaan kuvan. Pieni kasiliitutaulu kaantyi ja samalla nappasin loistokuvan, mutta samalla sisallani kirosin itselleni oikein kunnolla naurun kera. Syy on ihan yksinkertainen. Liitutaulussa luki numero 22, joka oli kenenpa muunkaan kuin minun numero ja kerrankin edes voitan jotain arpajaisissa. Mutta talla kertaa en todellakaan halunnut voittaa, mita mina televisiolla Balkanilla, hemmetti! Ihmiset hurrasivat ja taputtelivat selkaani, iloitsivat puolestani aidosti.

Noustessani korokkeelle kiitin kaikkia mutta kieltaydyin vastaanottamaa palkintoa, silla telkkari painaa niin paljon ettei lentokoneeni ehka jaksaisi sita ja joutuisi tekemaan pakkolaskun tai kenties syoksyy maahan. Joten ehdotin tasapuolista ratkaisua kaikille uusintaa arvonnassa ja loytyi sitten onnellinen omistaja. Loppu kaikki hyvin. ;)

Loistava yhteinen biletyskulttuuri. Ihmiset juovat jos haluavat, ketaan ei painostetaan kuten Suomessa on tapana ;)  Halpaa kaljaa 80 senttia pullo ja sisalla poltetaan kunnolla. Ei mitaan tupakointikieltoja. kaikkialla saa polttaa, siihen oli vaikea sopeutua. Aina mietin kahdesti menenko ulos tupakalle mutta maassa maan tavalla. Kukaan ei lahtenyt yoelamaan, kaikki pysyi yhdistyksella ja kavelykadulla missa yhdistys sijaitsee. Itse lahdin kotia kavereiden kanssa neljan maissa yolla, mutta moni jai viela auringonnousuun asti. Kuulemma yhdeksalta aamulla vasta viimeiset lahtivat nukkumaan. Monilla ei ollut yopaikkaa, koska asuivat Pristinan ulkopuolella, siksi odottivat aamuun jolloin lahtee busseja kotiseuduille. Ei haittanut heita ollenkaan. Aina on tehty niin. Ihka aito vanha yhteisollisyyden henki, jota oli ilo kokea. Jalleen yksi erilainen ja mielenkiintoinen kokemus reppuuni.

Kuvat tulee aikanaan kun tietokone suostuu yhteistyohon kanssani. Leppoisaa sunnuntaita kaikille ja hyvaa alkavaa viikkoa! 

Halauksia