Siitä on jo pari kuukautta kun palasin Suomeen Balkanialta. Blogini jäänyt paitsioon, mutta lupasin viimeistellä ja lisätä enemmän kuvia niin saatte paremman kuvan kokemuksistani ja Balkaniasta myös. Kolme kuukautta tuli tosiaan vietettyä Balkanialla, ikimuistoista aikaa.

En löydä sanoja kuvailemaan kokemuksiani. Luonnollista kai.. kertonee kaiken, etten ole katunut päivääkään lähtöäni Balkanille. Sinne voisin kyllä lähteä uudemman kerrankin. Ehkäpä jonain päivänä, miksei? Ihania ystäviä ja kokemusrikkaita muistoja tarttunut matkan varrella. He ovat aina sydämessäni mukanani. Suuret kiitokset heille lämpimästä vieraanvaraisuudesta.  Ja tietysti myös tukijoukoilleni, sillä ilman heidän tukeaansa ja kannustusta en olisi kokenut näitä lukemattomia unelmiani mitä olen toteuttanut elämäni aikana.

Koulun penkillä olen jälleen kerran taas ja jatkan nyt opintojani Jyväskylän yliopistolla mielenkiintoisen välivuoden jälkeen. Tänne on ilo palata, sillä opiskelumotivaatio on korkealla ja ei muuta kuin hihat heilumaan. Askel eteenpäin ja nautitaan päivä kerrallaan. Katellaan mitä elämä tuo.

Mahdoton on joskus mahdollista. Usko itseesi.

Rakkaudella Arttu